DAAVID JA GOLJAT

Daavid on voittanut Goljatin Herran Sebaotin nimessä.

Mekin voitamme maailman ruhtinaan Jeesuksen nimessä.

Jeesuksessa olemme, enemmän kuin voittajia, olemme iankaikkisen elämän perillisiä....

" Kun Herran Henki valtaa minut, niin kiitän kun Daavid kun Herran Henki valtaa minut, mä ylistän kun Daavid..."

1 Sam 16-17 Luvut

Ensiksi lähdemme tarkastelemaan Daavidin kuninkaaksi valitsemista.

1 Sam 16:1-13

Profeetta Samuel saa tehtäväksi mennä voitelemaan Israelille uutta kuningasta koska Saul oli ollut uskoton Herran käskyille,

Hän oli ottanut tuhon omaksi vihittyä ryöstösaaliina viholliskansoilta. Jumala odottaa ennen muuta kuuliaisuutta Hänen äänelleen, koska Saul oli tottelematon

voitelu lähti hänen yltään ja Herran mielisuosio.Nyt Samuel siis sai tehtäväksi mennä voitelemaan Israelille uutta Kuningasta. Niin hän lähti Beetlehemiläisen

Iisain luo, ja kutsui tämän poikineen Uhrialttarin luo ja pyhitti heidät siinä Herralle. Kun Samuel katsoi Iisain vanhimpaa poikaa Eliabia, niin hän ajatteli että

tässä varmaan on tuleva Israelin kuningas, Eliab oli roteva vahva sotilas, olihan ollut sotilas nuoruudestaan saakka.

Samuel erehtyi tässä katsomaan inhimillisellä silmällä, ja niin Herra sanoi hänelle että ihminen näkee ulkokuoren mutta Herra näkee sydämmen.

Käytyään kaikki 7 veljestä läpi ja huomattuaan ettei näistä yksikään ole se valittu, niin Samuel kysyi oliko tässä kaikki Iisain pojat. Silloin Iisai muisti että olihan

hänen nuorin poikansa Daavid paimentamassa lampaita, mutta niin vähäpätöisenä piti Iisai poikaansa Daavidia ettei millään voinut kuvitella että hänestä tulisi

Israelin kuningas. Olihan Daavid nuorin pojista, eikä hänellä ollut sotilaallista koulutusta, niin kuin vanhimilla pojilla oli.

Myös Daavid oli vähän erillainen poika kuin hänen veljensä, Daavid laulaa luritti pitkin päivää, ja olihan hänellä valtava mielikuvitus kun kertoili niitä leijonan ja karhun painimisjuttuja, heh..heh.


Ei varmaan Iisain ja hänen toiset poikansa uskoneet näitä todeksi eikä varmaan arvanneet kuinka Itse Jumala oli Daavidia kouluttanut siellä paimenessa luottamaan Häneen.

Nimittäin Daavid oli lyönyt maahan sekä leijonan että karhun Herran voimalla. Siellä paimenessa yksin ollessaan hän oli myös oppinut keskustelemaan Jumalan kanssa,

Herrasta oli tullut Daavidille hyvin läheinen ja tärkeä. Me muistamme raamattua lukeneina kuinka Daavid psalmissaan puhuu Herrasta omana Paimenenaan.

PS. 23 "Herra on minun Paimeneni ei minulta mitään puutu....." Daavidilla oli turvana ikiaikojen Jumala. Daavidin laulut (Psalmit ja virret) ja rukoukset oli kuultu Taivaassa.

Herra Jumala näki tässä nuorukaisessa sydämensä mielen mukaisen miehen.

Kun nyt siis Samuel voiteli Daavidin hänen Isänsä ja veljien silmien edessä Israelin kuninkaaksi, tuli Pyhä Henki Daavidiin 1 Sam 16:13.

Daavid sai lähteä Hengen voitelussa eteenpäin. Mitä varten otin tässä esille Daavidin voitelemisen kuninkaaksi, on se että näkisit ne lähtökohdat mistä Jumala lähti viemään voittoisaan taisteluun Davidia. Myös sen tähden otin esille tämän koska koen sanoa sinulle ystäväni että vaikka sinua ei arvosta maailma, eikä ehkä sinun lähellä olevat ihmiset, niin Isä Jumala näkee sinun sydämesi, sinun kaipauksesi. Hän valitsi sinut (jos olet jo uskossa) Maailmasta omaksi työntekijäkseen. Kaikki jotka ovat antaneet elämänsä Herralle ovat Jumalan aseita, Jeesuksen työtovereita ja Herra haluaa voidella jokaisen Pyhällä Hengellä ja tulella.

Nyt lähdemme varsinaiseen saarna tekstiin.

1 Sam 17:1-51

Iisai lähetti poikansa Daavidin viemään eväitä kolmelle pojalleen, siis Daavidin veljille, jotka olivat sotarintamassa fileistealaisia vastaa.

Filistealisten puolella oli Goljat jättiläinen, pituutta hänellä oli reilut 3 metriä, hän oli varmaan niitä langenneen enkelin ja ihmisen tyttären jälkeläisiä, joista tuli sankareita ja jättiläisiä 1Moos 6:4 ("Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.) Goljat oli haastanut Israelin sotilaita kaksintaisteluun itseään vastaa, mutta Israelin sotajoukosta ei löytynyt ketään joka olisi uskaltautunut häntä vastaan käymään. Kaikki koko sotajoukko oli kauhun vallassa. Kun Daavid veljiensä luo tuomaan isänsä lähettämiä eväitä, kuulin hän tuon Goljatin haasteen tulla hänen kanssaan kaksintaisteluun. Silloin Daavid tuli täyteen pyhää vihaa, koska Jumalan kansaa häväistiin tuon jättiläisen johdolla ja Israelin vihollisjoukko illakoi Jumalan kansan edessä ja oli varma voitostaan. Silloin Daavid sanoi: mitä saa se mies joka surmaa tuon ympärileikkaamattoman filestealaisen. Väki vastasi hänelle mitä kuningas oli luvannut sille joka voittaa Goljatin kaksintaistelussa. Kuningashan oli luvannut tyttärensä puolisoksi sille joka voittaa Goljatin sekä rikkautta että verovapautta. Vanhin Daavidin veli Eljab rupesi nuhtelemaan Daavidia että hän on tullut katselemaan sotaa ja väitti Daavidia vieläpä pahansisuiseksi, ei hän vonut arvata tulevia tilanteita, eikä varsinkaan sitä että Daavid tulee surmaamaan tuon filistealaisen. Kuningas Saul kuuli Daavidista ja kutsui pojan luokseen. Ei Saulkaan oikein uskonut että tuolla pojalla olisi mitään mahdollisuutta suurta vihollista vastaan, hän sanoikin Daavidille että sinä olet nuorukainen mutta tuo jättiläinen Goljat on ollut sotilas nuoruudestaan saakka. Silloin Daavid kertoo Saulille kuinka hän oli lyönyt maahan karhun sekä leijonan, niin että tuolle filistealaiselle käy samoin kun karhulle ja leijonalle kävi. Varmaan Saulia vähän hymyilytti tuo Daavidin itsevarmuus voi olla että hän ihailikin Daavidin rohkeutta, mutta luulen ettei Saulkaan uskonut todella että Daavid tulisi voittamaan suurikokoista vihollista. Tämä asenne on meillä monta kertaa kun meille tulee koetuksia elämään, me näemme ne liian suurina ja mentämme rohkeuden. Saul kuitenkin antoi innokkaalle nuorukaiselle mahdollisuuden lähteä kokeilemaan miten käy. Saul antoi omat taisteluvarustuksensa Daavidille mutta kun Daavid niitä kokeili olivat ne hänelle liian suuret eikä hän osannut niissä käydä. Näin meillekin voi sielunvihollinen tarjota omia taisteluvarustuksiaan joita voivat ovat lihallinen, inhimillinen ajatustapa eli lähdetään heiluttamaan hengen miekkaa (Jumalan sanaa) oman lihallisen mielen valtaamana. Kenekään ei pidä ottaa toisen varusteita, vaan jokaisella on oltava oma sotavarustus päällään, ja Jumala opettaa sotimaan onmana itsenään. Daavid oli paimenessa tottunut käyttämään linkoaan ja sauvaa, niinpä hän riisui pois Saulin antamat varusteet ja lähti Goljattia vastaan näillä omilla varusteillaan. Sivusta katsottuna inhimilliset mahdolliuudet olivat täysin mahdottomat, oli täysin mahdoton ajatus että Daavid tulisi voittamaan täätä taistelua. Mutta Jumala oli tämän sodan aivoitellut näyttääkseen omalle kansalleen. kuin Hän yliluonnollinen Jumala on voimallinen ja kuinka Hän käyttää sitä mikä ei välttämättä ole ihmisten silmissä mitään.

Daavid oli myös sydämmeltään nöyrä Jumalan palvelija, hän ei tullut taistelemaan Goljatin kanssa näyttääkseen veljilleen taikka Israelin sotajoukolle kuinka valtava taistelija hän on vaan hän tahtoi sotia Israelin Jumalan johdolla, Jumalan kansan vihollista vastaan. Hän ei lähestynyt omassa nimessään vaan Herran Sebaotin nimessä Goljattia. niin hän voitti Goljatin, kivi upposi Goljatin otsaan taivaallisella tarkkuudella, ja sitten Daavid surmasi Goljatin hänen omalla miekallaan. Tämä puhuu meille että me kun käymme Herramme ja vapahtajan Jeesuksen Kristuksen nimessä sielunvihollista vastaan ja meillä on lahja vanhurskauden valkeat vaatteet yllämme, niin me voitamme. Me voitamme sekä vihollisen että maailmallisuuden Jeesuksen nimessä Hallelujaa.